Päätökset / Lupa- ja valvontajaosto / 26.2.2026 / § 6
Lupa- ja valvontajaosto · to 26.2.2026 · § 6
Esitys: Lupa- ja valvontajaosto päättää edellä esitetyn perusteella hylätä oikaisuvaatimuksen rakennustarkastajan päätöksestä 2026–27, jolla on hylätty rakentamislupahakemus asuinrakennuksen rakentamiseen ja talousrakennuksen muutostyöhön kiinteistöllä 491-12-2-11, osoitteessa Kalliokatu 6.
Tekoälyn tuottama tiivistelmä
Lupa- ja valvontajaosto palautti uuteen valmisteluun hylätyn rakentamisluvan Kalliokatu 6:n uudelle omakotitalolle Urpolassa. Hakija saa mahdollisuuden täydentää suunnitelmia, jotta talo sopisi paremmin alueen yhtenäiseen puolitoistakerroksisten harjakattotalojen katukuvaan.
Rakennukset ja kiinteistöt Kaavoitus ja maankäyttö
Tekoälyn (claude-opus-5-5) tekemä tiivistelmä alla olevasta lähteen tekstistä. Ei virallinen asiakirja; tarkista asia aina lähteestä.
Lähteen teksti
Asiasta käydyn keskustelun aikana esittelijä muutti päätösehdotustaan kuulumaan seuraavasti: Lupa- ja valvontajaosto päättää palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi, jolloin hakijalle varataan mahdollisuus suunnitelmien täydentämiseen ja rakennuksen sovittamiseen paremmin ympäristöön sopeutuvaksi.
Lupa- ja valvontajaosto päätti hyväksyä esittelijän muutetun päätösehdotuksen yksimielisesti.
Esittelijä
Lupa- ja valvontajaosto päättää edellä esitetyn perusteella hylätä oikaisuvaatimuksen rakennustarkastajan päätöksestä 2026–27, jolla on hylätty rakentamislupahakemus asuinrakennuksen rakentamiseen ja talousrakennuksen muutostyöhön kiinteistöllä 491-12-2-11, osoitteessa Kalliokatu 6.
Kuvaus
Rakennustarkastajan 10.02.2026 tekemästä päätöksestä (2026–27), jolla on hylätty rakentamislupahakemus yhden asuinhuoneiston pientalon rakentamiseen sekä talousrakennuksen muutostyöhön kiinteistöllä 491-12-2-11, osoitteessa Kalliokatu 6, on tehty Mikkelin kaupungin lupa- ja valvontajaostolle oikaisuvaatimus. Oikaisuvaatimus on liitteenä. Oikaisuvaatimus on tehty säädetyn määräajan kuluessa. Oikaisuvaatimuksen tekijä on rakentamisluvan hakija, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa, joten hänellä on muutoksenhakuoikeus päätöksestä.
Oikaisuvaatimuksessa vaaditaan rakentamislupapäätöksen muuttamista tai päätöksen palauttamista uudelleen käsiteltäväksi.
Perusteena on esitetty:
Tosiseikat
Asemakaava
Alueen (Urpolan kaupunginosa) asemakaava on hyväksytty vuonna 1973. Asemakaavassa kiinteistöä koskee merkintä (AO) enintään kahden perheen pientalo sekä (t) talousrakennus. Rakennusala on merkitty pistekatkoviivoin. Roomalainen numero (I) osoittaa suurimman sallitun kerrosluvun ja murtoluku (2/3) roomalaisen numeron jäljessä osoittaa ullakkokerroksessa sallitun, kerrosalaan laskettavan rakennusoikeuden määrän. Arabialainen numero (250) osoittaa sallitun kerrosalan neliömetreinä.
Yleiskaava
Kantakaupungin osayleiskaavassa, joka on hyväksytty 17.6.2019 § 75 ja lainvoimainen 15.8.2019 Urpolan vanha pientaloalue on merkitty sinisellä rajauksella merkinällä sk 4. Selostuksen määräys: ” Aluetta tai alueen kohteita , alueen tarkemmassa suunnittelussa tai aluetta asemakaavoitettaessa .”
Etelä-Savon maakuntakaava
Etelä-Savon maakuntakaavassa (2010/2016) Urpolan vanha pientaloalue on merkitty ma-kohteeksi eli maakunnallisesti arvokkaaksi maisemakohteeksi.
Rakennusjärjestys
7.1 Yleiset määräykset:
25.4 Selvitysvaatimukset: Kun rakennetaan uudis- tai lisärakennus sellaiselle tontille, jonka asemakaava on ollut voimassa yli 13 vuotta, on selvitettävä tontin mahdolliset kulttuuriarvot.
10.2 Tontin sisäisen rakennusalueen rajan ylittäminen: Rakennus ja rakennusosat saavat ulottua asemakaavassa määrätyn tontin sisäisen rakennusalueen rajan yli seuraavasti: ---; erkkerit, katokset, räystäät, parvekkeet, kuistit, portaat ja muut vastaavat rakennusosat ; --- Ylitykset eivät saa olla 4 metriä lähempänä naapurin rajaa, ellei ylitykseen ole naapurin suostumusta.
Vastuumuseon lausunto (Riihisaarimuseo) liitteenä
Tontilta on purettu 1950-luvun asuinpientalo. Inventoinnin mukaan Urpolan alue on arkkitehti Otto-Iivari Meurmanin vuonna 1938 laatiman ensimmäisen asemakaavan mukaan pääosin 1940–50-luvuilla rakentunut pientaloalue. Omakotitalot on rakennettu lähelle katulinjaa siten, että oleskelualueet ja hyötypuutarhat sijoittuvat talon toiselle puolelle. Tontit ovat aikakaudelle tyypillisesti suorakaiteen muotoisia ja samankokoisia. Harjakaton katemateriaalina on pääosin aaltopelti. 1 ½ -kerroksiset omakotitalot ovat pääosin vaaleiksi rapattuja tai lautaverhoiltuja. Alueen erikoispiirteenä on yhdistetyt lapekattoiset autotallit. Laaksokadun varrella alueen eteläosassa on uudempaa 1960-luvun jälkeen rakentunutta tiiliverhoiltua ja matalaa omakotiasutusta. Alue on kulttuuriympäristön ja/tai maiseman vaalimisen kannalta maakunnallisesti merkittävä alue.
Kalliokadun pohjoispäädylle on ominaista puolitoistakerroksiset, harjakattoiset, rapatut tai lautaverhoillut, samassa linjassa ja suunnilleen samassa harjakorkeudessa olevat asuinrakennukset. Yhtenäisyyttä rikkoo jotkin uudemmat rakennukset, mutta katukuva on melko yhtenäinen. Suunniteltu asuinrakennus on hyvin sijoitettu samaan linjaan viereisten asuinrakennusten kanssa, mutta poikkeaa tyyliltään ympäristöstään heikentäen alueen katukuvan eheyttä. Asuinrakennuksen suunnitelmaa olisikin hyvä kehittää alueen ominaispiirteet paremmin huomioon ottavaksi (kattomuoto ja massa).
Kalliokadun alueella on voimassa asemakaava, jossa ei ole otettu huomioon kulttuuriympäristön suojelun näkökulmaa. Nykyinen asemakaava on tullut voimaan ennen rakennussuojelulain vuoden 1985 voimaantuloa. Rakennussuojelulain laadinnan yhteydessä lisättiin samalla tuolloin kaavoitusta ohjanneeseen rakennuslakiin rakennussuojelua nimenomaisesti koskevat kaavan laatimissäännöt. Kaupungin onkin hyvä ottaa harkintaan Urpolan alueen vanhojen asemakaavojen päivittäminen.
Kaupunkisuunnittelun lausunto (Maankäyttö- ja kaupunkirakenneyksikkö) liitteenä
Kalliokadun asemakaava on valtaosin toteutunut I2/3 kerroksisena jälleenrakennuskaudelle tyypillisenä rakentamisena, jossa on jyrkähköt kattomuodot. Maankäyttö- ja kaupunkirakenneyksikkö toteaa, että asemakaavassa ei ole otettu huomioon nykyisin voimassa olevassa alueidenkäyttölaissa esitettyjä velvoitteita arvokkaan rakennusperinnön huomioon ottamisesta (AKL 118 § ja 139 §).
Ristiinantien ja Koskikadun välinen Kalliokadun asuinalue muodostaa kaupunkikuvallisesti hyvin yhtenäisen kokonaisuuden. Alueen keskeisiä ominaispiirteitä ovat puolitoistakerroksiset asuinrakennukset, joiden kattokulmat, räystäslinjat ja rakennusmassojen mittasuhteet luovat alueelle tunnistettavan ja yhtenäisen ilmeen. Suunniteltu uudisrakennus sijoittuu keskelle tätä puolitoistakerroksisten rakennusten muodostamaa linjausta. Esitetty ratkaisu poikkeaa alueen kaupunkikuvasta erityisesti arkkitehtuurin, kerrosluvun, kattomuodon ja massoittelun osalta. Rakennuksen mittakaava ja arkkitehtoninen ilme eivät siten sovellu ympäröivään rakennuskantaan.
Maankäyttö- ja kaupunkirakenneyksikkö ei puolla esitettyä suunnitelmaa. Yksikkö esittää, että suunnitelmaa muutetaan siten, että uudisrakennus sopeutuu arkkitehtuuriltaan ja mittasuhteiltaan paremmin alueen yhtenäiseen kaupunkikuvaan ja kaupunkitilaan. Suunnittelussa tulee erityisesti huomioida kattomuodot, kerrosluvut ja rakennusmassojen mittasuhteet.
Velvoittavat oikeusohjeet
Rakentamisluvan myöntämisen edellytyksistä säädetään rakentamislain 43 § ja 44 § sekä 50 §:ssä. Rakentamislupa koostuu alueidenkäytöllisten edellytysten (sijoittamisen edellytykset) tarkastelusta ja olennaisten teknisten vaatimusten (toteuttamisen edellytykset) tarkastelusta (RakL 43 §).
Rakentamislain 44 §:n mukaisesti sijoittamisen edellytyksenä asemakaava-alueella on, että: 3) rakennuspaikalle on käyttökelpoinen pääsytie tai mahdollisuus sellaisen järjestämiseen; 4) vedensaanti ja jätevedet voidaan hoitaa aiheuttamatta haittaa ympäristölle; 5) rakentaminen ei aiheuta haittaa naapureille eikä vaikeuta naapurikiinteistöjen rakentamista; 6) luvan myöntäminen ei vaikeuta korttelin muun osan käyttöä kaavan osoittamaan tarkoitukseen; 7) luvan hakija hallitsee koko rakennuspaikkaa.
Lisäksi rakentamislain 48 §:n mukaan rakentamishankkeen toteuttamisen edellytyksenä on, että rakentamishanke täyttää 29–44 §:ssä säädetyt ja niiden nojalla asetetut olennaiset tekniset vaatimukset ottaen huomioon rakentamishankkeen vaativuus sekä rakentamishankkeeseen osallistuvat suunnittelijat ja toteuttajat.
Alueidenkäyttölain 42 §:n säädetään yleiskaavan oikeusvaikutuksista, jossa 2. momentissa säädetään, että viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta yleiskaavan toteutumista sekä myös vastaavasti säädetään alueidenkäyttölain 32 §:ssä maakuntakaavan oikeusvaikutuksista.
Rakentamislain 57 §:ssä säädetään poikkeamisluvasta ja myöntämisperusteista ja 59 §:ssä poikkeamisestä rakentamista koskevista määräyksistä rakentamisluvan yhteydessä. Kunta voi myöntää luvan poiketa alueidenkäyttölaissa säädetystä tai sen nojalla annetusta ja tässä laissa säädetystä tai sen nojalla annetusta säännöksestä, määräyksestä, kiellosta tai muusta rajoituksesta. Poikkeamista ei saa kuitenkaan myöntää mm, jos .
Heikosti velvoittavat oikeusohjeet
Hallituksen esitys eduskunnalle rakentamislaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi 139/2022
Arvioitaessa rakennuksen soveltuvuutta rakennettuun ympäristöön ja maisemaan Rakennussuunnittelua ei ole tarkoitus rajata ympäröivän tyylisuunnan mukaiseksi, vaan muutkin kuin rakennustavaltaan, materiaaliltaan ja massoittelultaan ympäröiviin rakennuksiin sopeutuvat ratkaisut voisivat olla mahdollisia.
Rakennus voi olla sopusuhtainen mutta ei välttämättä kaunis, sekä päinvastoin. Rakennus voi olla arkkitehtuuriltaan korkeatasoinen olematta sen enempää kaunis kuin sopusuhtainen. Arkkitehtonisen vaihtelun turvaamiseksi ja eri tyylisuuntien mahdollistamiseksi riittäisi, että aina vähintään yksi näistä kriteereistä, kauneus, sopusuhtaisuus tai arkkitehtoninen korkeatasoisuus, täyttyisi. Arvioitaessa kauneutta ja sopusuhtaisuutta olisi kiinnitettävä huomiota rakennuksen ja sen osien mittasuhteisiin. Sopusuhtaisuudella ei ole tarkoitus rajata rakennussuunnittelua muuten kuin pyrkimyksellä rakentamisen kokonaisvaltaiseen hahmottamiseen ja siihen, että rakennus koetaan esteettisesti miellyttäväksi. Säännöksellä ei olisi tarkoitus heikentää rakennetun ympäristön arkkitehtonista tasoa vaan sitä nostaa. Rakennukset osana rakennettua ympäristöä on tarkoitettu pääosin pitkäikäisiksi. Vaikka Suomen nykyinen rakennuskanta on voittopuolisesti rakennettu vasta toisen maailmansodan jälkeen, tulee myös meillä rakennuskannan keski-ikä kasvamaan. Näin ollen on luontevaa, että arkkitehtuuriin syntyy kerroksia eri aikakausien tyylisuunnista.
Tosiseikat ja tulkinta
Asemakaavan mukaisuus
Liitteenä olevaan tonttikarttaan on merkitty rakennusalan koko, joka on 13 m x 10 m eli 130 m. Hakemuksella esitetyn yksikerroksisen pientalon päämitat ovat 13,38 m x 13,06 m. Kerrosalaksi hakemuksella on ilmoitettu 135 m. Suunnitelman mittojen mukaan laskettu kokonaisala rakennuksella on 142,2 m. Rakennuksen katettu ala on noin 180 m.
Asemakaavassa ja tonttikartassa on merkitty sallittu rakennusala 13 m x 10 m eli 130 m, joka hakemuksessa ylittyy 12 m. Asemakaavan määräyksen tarkoituksena on ollut ohjata rakentamista siten, että 130 mkokonaisalasta ylittävä kerrosalan osuus sijoitetaan toiseen kerrokseen ullakon tasolle. Näin myös Kalliokadun rakentaminen on aikoinaan toteutunut ns. puolitoistakerroksisina ratkaisuina, joissa on pääsääntöisesti jyrkkä kattokaltevuus.
Rakentaminen poikkeaa myös asemakaavassa määritellystä rakennusalueen rajasta yli 3 m ja Kalliokadun suuntaisesti 0,38 m. Lisäksi rakennusalan ylittävät rakennuksen molemmilla sivuilla olevat katokset sekä talousrakennuksen rakennusalan osalta talousrakennuksen sivukatos. Yli 3 m poikkeaminen rakennusalueen rajasta ei ole vähäistä. Poikkeamiseen ei ole esitetty erityistä syytä lupahakemuksen yhteydessä.
Rakennusjärjestyksen määräyksen mukaan katokset saavat ylittää rakennuksen sisäisen rajan enintään 2 metriä. Asuinrakennuksen pihan puoleinen katos ylittää rakennusalan rajan yli 2 metriä (rakennuksen kokonaismitta 13,06, kun rakennusalan mitta 10 m ja katos ulottuu rakennuksen nurkkaa pidemmälle. Talousrakennuksen pihan puoleisen katoksen syvyys on enemmän kuin 2 metriä.
Kaikki rakentamislain 44 §:n mukaiset sijoittamisen edellytykset eivät täyty. Rakentaminen ei ole asemakaavan mukaista. Poikkeaminen ei ole vähäistä eikä poikkeamiseen ole esitetty erityistä syytä.
Soveltuminen rakennettuun ympäristöön ja maisemaan
Hakemuksen mukainen asuinrakennus on yksikerroksinen, ulkoverhoilultaan rapattu (valkoinen), loivakattoinen (huopakate, grafiitin harmaa), ikkunat ja ovet (grafiitin harmaat). Pääsisäänkäynnin julkisivu luoteeseen sekä julkisivu koilliseen näyttäytyy tasakattoisena. Muutoin kattomuoto näkyy 3 asteen kaltevuudessa. Hakija on esittänyt myös katunäkymäsuunnitelman, josta on nähtävissä, että naapureiden talojen harjakorkeus on merkittävästi korkeammalla, rakennukset ovat I 2/3-kerroksisia.
Kalliokadun alkupää on säilyttänyt alkuperäisen omaleimaisuuden ja on arkkitehti Otto-Iivari Meurmanin vuonna 1938 laatiman ensimmäisen asemakaavan mukaisesti toteutunut 1940–50-luvuilla. Alueen keskeisiä ominaispiirteitä ovat puolitoistakerroksiset asuinrakennukset, joiden kattokulmat, räystäslinjat ja rakennusmassojen mittasuhteet luovat alueelle tunnistettavan ja yhtenäisen ilmeen. Suunniteltu uudisrakennus sijoittuu keskelle tätä puolitoistakerroksisten rakennusten muodostamaa linjausta. Esitetty ratkaisu poikkeaa alueen kaupunkikuvasta erityisesti kerrosluvun, kattomuodon ja massoittelun osalta. Vaikka vuoden 1974 asemakaavassa ei ole otettu huomioon nykyisin voimassa olevassa alueidenkäyttölaissa esitettyjä velvoitteita arvokkaan rakennusperinnön huomioon ottamisesta (AKL 118 § ja 139 §), ne on tunnistettu myöhemmin tehdyissä inventoinneissa ja laadituissa yleiskaavassa sekä maakuntakaavassa, jotka nyt myöhemmin ohjaavat nykyistä ja tulevaa rakentamista.
Suunniteltu rakennus voi täyttää kauneuden, korkeatasoisen arkkitehtuurin tai sopusuhtaisuuden vaatimukset, mutta se ei sovellu nyt käsittelyssä olevalle rakennuspaikalle rakennusmassa osalta sen ollessa yksikerroksinen, näyttäytyen tasakattoisena ja osaltaa hyvin loivakattoisena. Rakennus ei siten ole sopusuhtainen suhteessa rakennettuun ympäristöön eikä ole asemakaavan alkuperäisten tavoitteiden mukainen.
Vaikka asemakaavassa ei ole pakottavaa määräystä kerrosluvusta, kattomuodosta tai massoittelusta, rakentamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, että rakentaminen soveltuu rakennettuun ympäristöön sekä maisemaan. Rakennuksen mittakaava ja massoittelu eivät edellä esitetyn perusteella sovellu ympäröivään rakennuskantaan, jonka kulttuuriarvot on myöhemmin tunnistettu, joten luvan myöntämisen edellytykset eivät täyty.
Rakennushankkeen toteuttamisen edellytyksiä ei ole tarpeen tutkia. Hakemukselta puuttuu toteuttamisen edellytysten tarkasteluun tarvittavia liitteitä, kuten mm. energiaselvitys. Naapureita ei ole rakennustarkastajan hylätyn päätöksen vuoksi katsottu tarpeelliseksi kuulla. Viranomainen on suorittanut myöhemmin 6.2. lähetyllä kirjeellä naapureiden kuulemisen. Vastausaika päättyy 20.2. Naapureiden mahdolliset mielipiteet esitellään kokouksessa.